Roskafaktat
Törkyisiä roskafaktoja mikromuoveista tupakantumppeihin.
Tällä sivulla
- Millaisia vaikutuksia roskaantumisella on?
- Suurin osa roskista on muovia
- Tupakantumppi on maailman yleisin roska
- Miten roska päätyy luontoon ja mereen?
- Mitä roskaantuminen maksaa?
- Miten roskaantumista hillitään?
- Helsinki hillitsee roskaantumista monin keinoin
- Usein kysytyt kysymykset
Roskaantuminen on yksi suurimmista ihmisen aiheuttamista ongelmista, jotka uhkaavat sekä ihmisiä että luontoa. Roskaantumisen syitä on useita, esimerkiksi ihmisen ympäristöön jättämät roskat, hulevesien riittämätön puhdistus ja roska-astioiden riittämättömyys.
Millaisia vaikutuksia roskaantumisella on?
Roskaantumisella on haitallisia vaikutuksia sekä ekosysteemeille että ihmisille. Merieläimistä etenkin nisäkkäät, linnut ja kalat voivat takertua meriin päätyneeseen roskaan. Roskien syömisestä puolestaan saattaa koitua haittaa monenlaisille eliöille. Muovijäte aiheuttaa vuosittain maailmanlaajuisesti miljoonan merilinnun ja sadan tuhannen merinisäkkään kuoleman (SYKE 2022).
Roskat vaikuttavat myös viihtyvyyteen ja niiden poistosta aiheutuu merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Vuonna 2023 Helsingin kaupunki käytti melkein 14 miljoonaa euroa yleisten alueiden puhtaanapitoon. Vapun siivous Helsingissä maksoi yli 160 000 euroa.
Suurin osa roskista on muovia
Muovia on kaikkialla elintarvikkeiden ja kosmetiikan pakkauksista puhelimen kuoriin, vaatteisiin ja sisustustekstiileihin. Muovijäte muodostaakin suurimman osan kaikesta ympäristöön päätyvästä roskasta.
Muovit säilyvät ympäristössä kauan ja vähitellen haurastuvat ja murentuvat pienemmiksi palasiksi ja hiukkasiksi. Pienten muovihiukkasten eli mikromuovien määrä ympäristössä kasvaa jatkuvasti, eikä niitä käytännössä pystytä poistamaan. Mikroskooppisen pieniä muovinpaloja on löydetty niin kalojen, simpukoiden kuin äyriäisten sisältä ja jopa syvänmeren pohjan eliöistä.
Myös ihmisen elimistöön päätyy mikromuovia erityisesti juomaveden mukana. Ihmiset altistuvat mikromuoveille päivittäin ravinnon, sisä- ja ulkoilman (mm. katupölyn) sekä ihon kautta, mutta altistumisen määrää ja sen mahdollisia vaikutuksia terveyteen ei vielä tarkkaan tunneta (SYKE 2022).
Tiesitkö, että yli 90 prosenttia merilinnuista on syönyt muovia? 1960-luvulla luku oli alle viisi prosenttia.
Tupakantumppi on maailman yleisin roska
Luontoon päätyy pelkästään Suomessa miljardeja tumppeja vuosittain. Tumppien hajoaminen kestää luonnossa vuosia. Tupakantumppi sisältää muovia sekä lukuisia eliöille haitallisia aineita, jotka tumpin hajotessa päätyvät maaperään ja vesistöihin.
Tiesitkö tätä tumpeista
- Tupakantumpit ovat maailman yleisin muoviroska, myös Suomen rannoilla.
- Tupakantumpit sisältävät mm. arsenikkia, lyijyä, nikotiinia, kadmiumia, kuparia ja formaldehydia. Nämä haitalliset aineet imeytyvät luontoon maahan ja veteen heitetyistä tumpeista.
- Kestää jopa 10 vuotta, että tupakantumppi hajoaa kokonaan ja luonnossa se hajoaa pieneksi mikromuoviksi.
- Hiekoitushiekan hyötykäyttö talven jälkeen estyy, koska sen seassa on niin paljon roskaa – pääasiassa tupakantumppeja.
Miten roska päätyy luontoon ja mereen?
Roskaantumisen syitä on monia: asukkaiden ympäristöön jättämät roskat, hulevesien riittämätön puhdistus, viemärien ylivuototilanteet, jätteen hylkääminen, kadulta poistetun lumen varastointi ja hävitys, roska-astioiden riittämättömyys sekä rakennus- ja purkutyömailta tuulen mukana leviävät roskat.
Erityisesti kaupungeissa on laajoilla alueilla huleveden viemäröintiä. Hulevesi tarkoittaa rakennetuille alueille kertyvää sade- ja sulamisvettä. Käytännössä kadulla maassa näkyvä ritiläkaivo johtaa vedet avo-ojien ja/tai hulevesiviemäriverkoston kautta lähimpään vesistöön ja osasta alueita mereen.
Koska kaivoissa ei ole roskille varsinaisia suodattimia, päätyvät ne sellaisenaan vesistöihin. Varsinkin rankkasateilla ja sulamisveden mukana puistoihin, kaduille ja lumipenkkoihin kertynyttä roskaa siirtyy nopeasti suuria määriä vesistöihin ja mereen.
Moni heittää tupakantumpit sadevesikaivoihin. Vuosittainen Mahanpuruja muovista -kampanja muistuttaa, että hulevedet johdetaan lähes kaikkialla puhdistamatta suoraan lähimpään vesistöön. Lue lisää kampanjasta Pidä Saaristo Siistinä ry:n sivuilta.
Mitä roskaantuminen maksaa?
Helsingissä yleisten alueiden puhtaanapidon kustannukset olivat vuonna 2023 melkein 14 miljoonaa euroa. Puistojen siivoukseen vuonna 2023 kului yli 4 miljoonaa euroa. Pelkästään vapun siivoaminen maksoi Helsingin kaupungille noin 160 000 euroa.
Vesialueiden puhtaanapidon kustannukset vuonna 2023 nousivat yli 400 000 euroon ja sadevesikaivojen puhdistus maksoi Helsingille yli 300 000.
Roskaantuminen maksaa myös epäsuorasti, sillä se voi aiheuttaa esimerkiksi terveyshaittoja ihmisille tai eläimille.
Miten roskaantumista hillitään?
EU:n kertakäyttömuovin käyttöä koskeva niin sanottu SUP-direktiivi (SUP = single-use plastic products, eli kertakäyttöiset muovituotteet) on toteutettu Suomessa vuoden 2023 alussa voimaan tulleilla jätelain ja -asetusten muutoksilla. Direktiivillä halutaan vähentää muoviroskaa ympäristössä, erityisesti merenrannoilla, edistää kiertotaloutta ja yhtenäistää tuotesääntelyä EU:n sisämarkkinoilla.
Myös Suomen green deal -sopimus on osa SUP-direktiiviä. Sopimuksella halutaan vähentää muovisten kertakäyttöisten annospakkausten kappalemääräistä kulutusta kunnianhimoisesti ja pysyvästi.
Helsingin kaupunki toteuttaa SUP-direktiiviä kahdessa eri EU-rahoitteisessa hankkeessa. Hankkeiden tarkoitus on vähentää muovin ja muoviroskan määrää Helsingissä.
PlastLife-hankkeessa (linkki) edistetään muovien kestävää kiertotaloutta. BaltiPlast Interreg-hanke tähtää ympäristöön päätyvän muoviroskan määrän vähentämiseen tunnistamalla, testaamalla ja ottamalla käyttöön toimenpiteitä, joilla voidaan vaikuttaa roskaantumiseen.
EU:n pakkausjätedirektiivin muutos (EU 2015/720) puolestaan edellyttää jäsenmailta toimia muovisten kantokassien käytön vähentämiseksi. Suomessa ympäristöministeriö ja Kaupan liitto ovat tehneet sopimuksen kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämisestä alle 40 kappaleeseen henkeä kohti vuodessa vuoden 2025 loppuun mennessä.
Usein kysytyt kysymykset
Helsingissä on puututtu roskaantumiseen jo pitkään monin eri tavoin.
Helsingin kaupunki toteuttaa ja valvoo omalta osaltaan jätelain ja ympäristönsuojelulain toteutumista. Kaupunki vastaa yleisten alueiden roska-astioista: sen tyhjennysvastuulla on lähes 8000 jäteastiaa ympäri kaupunkia. Helsingin jätehuollosta vastaa HSY.
Myös erilaiset ympäristöseuranta ja -valvontatehtävät ovat kaupungin vastuulla. Vuonna 2023 kaupunki käsitteli 80 jätteisiin liittyviä haittailmoitusta. Haittailmoituksista suurin osa koski roskaantumista. Todellisuudessa erilaisia roskaantumishaittatapauksia on määrällisesti paljon enemmän: koska roskaajaa ei usein pystytä jäljittämään, suurin osa haittatapauksista jää selvittämättä tai niitä ei käsitellä lainkaan. Näissä tapauksissa kaupunki siivoaa oman alueensa jätelain toissijaisen siivousvelvollisuuden velvoittamana.
Lisäksi kaupunki koordinoi vapaaehtoistyötä ja puistokummitoimintaa roskatalkoiden järjestämiseksi rannoilla ja viheralueilla.
Roskaantumisen hillintä on otettu huomioon myös kaupungin strategioissa ja ohjelmissa. Strategiakaudella 2021–25 kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että viihtyisän kaupungin perusedellytykset, kuten puistojen ja katujen siisteys, on huomioitu kaikkialla Helsingissä. Helsinki on myös mukana useissa roskaantumisen hillitsemiseen tähtäävissä yhteistyöhankkeissa Suomessa ja kansainvälisesti. Tällaisia ovat muun muassa Itämerihaaste, Mahanpuruja muovista, PlastLife ja BaltiPlast.
Vuonna 2019 Helsinki allekirjoitti Plastic Declaration -julistuksen ja sitoutui kehittämään strategioita ja toimenpideohjelmia sekä asettamaan aikatauluun sidottuja tavoitteita merkittävälle muoviroskaantumisen vähentämiselle. Vuonna 2020 Helsinki käynnisti Roskaantumisen hillinnän toimenpideohjelman.
Roskaantumisen hillinnän ohjelman tavoitteena on koota parhaat ideat käytännön toimenpiteiksi roskaantumisen hillitsemiseksi, puuttua lisääntyvään roskaantuneisuuteen ja sen aiheuttamiin ympäristö- ja terveyshaittoihin, lisätä tietoa ja tietoisuutta roskaantumisen ongelmasta sekä ohjata roskaantumisen hillitsemiseksi tehtävää työtä.
Roskaantumisen hillinnän ohjelma koostuu toimenpideohjelmasta sekä verkostosta, joka yhdistää roskaantumisen kanssa työskentelevät tahot. Ohjelma on voimassa 2022–2025 ja päivitetään uudelle valtuustokaudelle vuosiksi 2026–2029.
Monet Roskaantumisen hillinnän toimenpiteet edellyttävät pitkäjänteistä ja jatkuvaa toimintaa. Toisaalta osa toimenpiteistä on luonteeltaan rajatumpia ja lyhytkestoisempia, joiden avulla esimerkiksi kokeillaan uusia innovaatioita tai tähdätään jonkin rajatun ongelman tai kehittämiskohteen ratkaisuun. Useat toimenpiteet edellyttävät myös yhteistyötä eri toimijoiden ja sidosryhmien kanssa.
Roskaantumisen hillinnän ohjausryhmä kokoontuu kaksi kertaa vuodessa seuraamaan toimenpideohjelman toteutuksen edistymistä. Ohjelmakauden päätyttyä ohjelman toteutumisesta ja vaikuttavuudesta raportoidaan kaupunkiympäristölautakunnalle.
Helsingissä yleisten alueiden puhtaanapidon kustannukset olivat vuonna 2023 noin 14 miljoonaa euroa. Puistojen puhtaanapitoon vuonna 2023 meni yli 4 miljoonaa euroa. Pelkästään vapun siivoaminen maksoi Helsingin kaupungille 160 000 euroa, josta Kaivopuiston osuus oli 100 000 euroa.
Vesialueiden puhtaanapidon kustannukset vuonna 2023 nousivat yli 400 000 euroon ja sadevesikaivojen puhdistus maksoi Helsingille yli 300 000.
Roskaantuminen maksaa myös epäsuorasti, sillä se voi aiheuttaa esimerkiksi terveyshaittoja ihmisille tai eläimille.
Vuonna 2019 Helsinki allekirjoitti Plastic Declaration -julistuksen ja sitoutui kehittämään strategioita ja toimenpideohjelmia sekä asettamaan aikatauluun sidottuja tavoitteita merkittävälle muoviroskaantumisen vähentämiselle. Vuonna 2020 Helsinki käynnisti Roskaantumisen hillinnän toimenpideohjelman, joka on ensimmäinen laatuaan Helsingissä.
Toimenpideohjelman laatiminen aloitettiin työpajatyöskentelyllä kaupungin sisäisten ja ulkoisten asiantuntijoiden kanssa. Työpajoissa viestinnän rooli nähtiin merkittävänä roskaantumisen hillinnässä. Lopulta yhdeksi toimenpideohjelman kärkihankkeista nousi vaikuttava viestintäkampanja, jossa kerrotaan kokonaisvaltaisesti kaupungin roskaantumisesta ja tuodaan esille myös roskaamisen kustannuksia.
Myös kaupunkilaiset kokevat viestinnän olevan tehokas tapa hillitä roskaantumista. Vuosina 2022–2023 toteutettiin ensimmäistä kertaa Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan yhteinen tutkimushanke seudun väestön ympäristöasenteista ja -käyttäytymisestä. Ympäristöasenteet pääkaupunkiseudulla 2022 -kyselyn yksi osuus käsitteli ympäristön siisteyttä ja roskattomuutta.
Kyselyn tuloksissa päävastuun siististä ympäristöstä nähtiin selkeästi olevan asukkailla. Vain 10 % vastusti väittämää ”asukkaat ovat päävastuussa siististä ympäristöstä”. Lähes 60 % katsoi, että viestintä ja siisteyteen kannustaminen on tehokkaampaa kuin säännöt ja määräykset viidenneksen vastustaessa ajatusta. Toisaalta myös tuntuvia rangaistuksia roskaamisesta ja sotkemisesta kannatettiin (75 %).
Suuri osa roskaantumisen hillinnästä on tietoisuuden ja tiedon lisäämistä. Tiheinkään roska-astioiden sijoittelu ei auta, jos astioita ei hyödynnetä. Tupakantumpit saattavat päätyä roska-astian sijaan sadevesikaivoon, koska kaikki eivät ole tietoisia niiden haitallisuudesta ympäristössä. Roskaton Helsinki -viestintäkampanja tähtää tietoisuuden lisäämiseen ja siten ihmisten käyttäytymisen muuttamiseen.
Jäteastioiden sijoittelussa ja niiden koossa on huomioitu ihmisten kulkusuunnat, solmukohdat ja oleskelualueiden sijainnit. Jäteastioita lisätään ja poistetaan myös saatujen palautteiden ja toiveiden sekä ylläpidosta vastaavien työntekijöiden näkemysten perusteella.
Jäteastioiden sijoitteluun ja kokoluokan valintaan vaikuttavat myös astioiden vaatima tyhjennystapa: pienemmät astiat tyhjennetään käsin ja suurikokoisten jäteastioiden tyhjentäminen vaatii usein raskaampaa kalustoa.
Kiinteitä jäteastioita ei laiteta sellaisten reittien varsille, jotka eivät sijaitse talviaurauksen piirissä. Jos reittejä ei aurata, ei jäteastioiden tyhjennyskään onnistu. Talvisin jäteastiat täyttyvät vain tietyillä alueilla, kuten vilkkailla koirien ulkoilutukseen käytetyillä reiteillä. Näiden alueiden risteyskohtiin on pyritty asentamaan syväsäiliöt tai normaalia kookkaammat jäteastiat.
Helsingin kantakaupunki kuuluu hoitoluokkaan 1, jossa jäteastiat tyhjennetään päivittäin. Yleisten alueiden jäteastioiden tyhjentämisestä vastaa kaupunki, kun taas kantakaupungin alueella jalkakäytävällä tai jalkakäytävällä bussi- tai raitovaunupysäkillä sijaitsevien roska-astioiden tyhjentämisestä vastaa kiinteistönomistaja.
Kantakaupungin viheralueilla kaupungin vastuulla olevia jäteastioita on 2510 kappaletta ja sen katualueilla 1291 kappaletta.
Lähiöt kuuluvat hoitoluokkaan 2. Lähiöissä roska-astioita on vähemmän kuin keskustassa ja ne myös tyhjennetään harvemmin. Kaupungin kunnossapitämiä jäteastioita on lähiöiden viheralueilla yhteensä 2610 kpl sen katualueilla 1696 kpl.
Kaupungin metsäalueet eivät kuulu lainkaan niin sanotun säännöllisen puhtaanapidon piiriin. Metsiä siivotaan lähinnä, jos akuuttia tarvetta ilmenee (muun muassa luvattomia kaatopaikkoja tai muita sinne tuotuja jätteitä) tai asukkaiden toimesta siivoustalkoilla.
Roska-astioiden kokonaismäärät vuonna 2022 Helsingin katu- ja puistoalueilla:
- roska- ja jäteastioita 7 146 kpl
- äly-jäteastioita 75 kpl
- syväsäiliöitä 661 kpl (koot vaihtelevat 150 l – 5000 l välillä)
Tupakantumppi on maailman yleisin roska. Suomessa luontoon heitetään vuosittain arviolta yli neljä miljardia tupakantumppia. Moni ei tiedä, että tupakantumppi on myös muoviroska.
Tupakantumpit sisältävät mm. arsenikkia, lyijyä, nikotiinia, kadmiumia, kuparia ja formaldehydia. Nämä haitalliset aineet imeytyvät luontoon maahan ja veteen jätetystä tumpista.
Tupakantumppi ei katoa koskaan, vaan hajoaa mikromuoviksi, joka päätyy maaperään ja vesistöihin. Hajoaminen voi kestää jopa 10 vuotta. Tupakantumppi on siis haitallinen koko luonnolle – eläimille, maaperälle sekä myös ihmisille.
Maahan heittämisen sijaan tumpit tulisi laittaa vaikka taskussa kulkevaan suljettuun miniroskikseen tai sammutettuina sekajätteeseen. Tupakantumppia ei saa heittää sadevesikaivoon, sillä huleveden kautta tumpit päätyvät usein mereen. Hulevesi tarkoittaa rakennetuille alueille kertyvää sade- ja sulamisvettä.
Käytännössä siis esimerkiksi kadulla maassa näkyvä ritiläkaivo johtaa vedet avo-ojien ja/tai hulevesiviemäriverkoston kautta lähimpään vesistöön ja osasta alueita mereen. Koska kaivoissa ei ole varsinaisia suodattimia esimerkiksi roskille, päätyvät ne sellaisenaan vesistöihin. Varsinkin rankkasateilla ja sulamisveden myötä esimerkiksi puistoihin, kaduille ja lumipenkkoihin kertynyttä roskaa siirtyy suuria määriä nopeasti vesistöihin ja mereen.
Mahanpuruja muovista -kampanja on osa Roskaantumisen Hillinnän toimenpideohjelmaa. Kampanja lisää tietoisuutta siitä, että hulevedet johdetaan lähes kaikkialla puhdistamatta suoraan lähimpään vesistöön. Ritiläkaivojen ympärille sijoitetaan tarroja, joissa muistutetaan asiasta. Kampanja palaa kaupunkien kaduille jälleen 19.8.–1.9.2024.
Helsingin kaupungilla on käytössä yksi lumenvastaanottopaikka, jossa lunta kipataan mereen sulamaan. Hernesaaren lumenvastaanottopaikka on tärkeä kantakaupungin lumilogistiikan, hälytysajoneuvojen liikkumisen sekä kaikkien kaduilla kulkevien turvallisuuden kannalta. Hernesaaren lumenvastaanoton väliaikainen ympäristölupa on voimassa lokakuuhun 2031 saakka.
Helsingin kaupungin muilla lumenvastaanottopaikoilla ei ole tilaa kantakaupungin lumille, eikä kantakaupungin alueelle voi perustaa uusia lumen maavastaanottopaikkoja. Hernesaaren lumen merivastaanottopaikka on tarkoitus korvata noin 21 pienehkön sulatuspaikan verkostolla, joka kykenisi sulattamaan yhteensä yli 35 000 kuormaa lunta talven aikana. Paikalliset sulatuspaikat myös lyhentäisivät lumen kuljetusmatkoja ja siten vähentäisivät hiilidioksidipäästöjä.
Sulatus- ja suodatuslaitokset ovat vielä kokeiluasteella ja niissä riittää vielä kehitettävää. Kehittäminen kohdistuu lähinnä laitteiden sulatuskapasiteetin, suodatustehon ja kustannustehokkuuden parantamiseen.
Lumen seassa vastaanottopaikoille kulkeutuu roskia, joista valtaosa on hiekoitussepeliä. Hernesaaren merivastaanotossa hiekoitussepeli painuu meren pohjalle kippausalueen välittömään läheisyyteen, josta sitä poistetaan vuosittain ruoppaamalla. Ruopattu massa tutkitaan ja sen jälkeen se viedään sille soveltuvaan vastaanottopaikkaan.
Roskien leviämisen estämiseksi vastaanottopaikan ulkopuolelle, Hernesaaren lumenvastaanottopaikalle on syksyllä 2023 asennettu uittopuomi sekä tammikuussa 2024 kuplaverho. Kuplaverhon ja uittopuomin on tarkoitus estää roskien leviämistä meressä.
Lumen merivastaanoton alueelta veneyksikkö poistaa mahdollisia näkyviä ja kelluvia roskia päivittäin. Lisäksi keväisin ennen lintujen pesimäkautta lähialueet tarkastetaan ja roskat poistetaan.
Kokemukset uittopuomin ja kuplaverhon käytöstä ovat positiiviset. Tuloksia varmistetaan myös laboratoriossa tutkittavilla merinäytteillä lumenvastaanottoalueelta sekä sen ulkopuolelta. Tällä hetkellä tehdyt toimenpiteet on todettu riittäviksi roskaantumisen estämiseksi ja ovat ympäristöluvan lupamääräysten mukaisia.