Muoviroskaongelman selättämisessä tarvitaan meistä jokaista 

Take away -kahvimukeja, käärepapereita ja tupakantumppeja. Nappailen sulaneen lumen alta paljastuneita roskia mukaani samalla kun talutan koiraani pitkin itäisen Helsingin ulkoilureittejä. Tosin usein koirani ehtii ennen minua – olen kouluttanut hänestä oivallisen roskienkerääjän.  

Roskaaminen kuormittaa ympäristöä monin tavoin ja muoviroska on roskista haitallisimpia, sillä se ei hajoa tai maadu luonnossa käytännössä milloinkaan. Monikäyttöinen muovi on taitava naamioituja: harva tuntuu tietävän, että myös esimerkiksi tupakantumpit ja take-away-mukit sisältävät sitä.   

Roskien kerääminen on tärkeää, mutta vielä kriittisempää olisi estää muoviroskan luontoon joutuminen sekä turha muovin käyttö. Muovi tehdään pääosin fossiilisista raaka-aineista ja vaikka sitä voi kierrättää tiettyyn pisteeseen asti, ei se valmistuttuaan poistu maailmasta todella pitkään aikaan. Lisäksi edelleen vain pieni osa muovista kierrätetään. Välillä muovi on välttämätön, mutta usein myös vältettävissä. Noin 60 prosenttia maailman muovituotannosta käytetään kertakäyttötuotteisiin, kuten esimerkiksi juuri niihin samaisiin take away -mukeihin ja tupakantumppeihin, joita Helsingin kaduilla lojuu.   

Pessimistit kuittaavat kanssaihmisten roskaponnistelut joskus sanomalla, ettei yksilön valinnoilla ole väliä, kun kokonaiset kaupungit ja maat tuottavat kuitenkin niin valtavan määrän jätettä. Iso osa muovista kulkeutuu vesistöihin ja niistä meriin.  Maailman merissä on jo yli 150 miljoona tonnia muoviroskaa ja tänä keväänä Itämerenkin rannalle huuhtoutui kilometrien pituinen roskalautta. Muoviongelman selättäminen vaatiikin joukkovoimaa ja on ehdottomasti rakenteellista muutosta vaativa kysymys.   

Toivoa kuitenkin on, myös rakenteellisella tasolla.   

Helsingin kaupunki liittyi juuri WWF:n Plastic Smart Cities -verkostoon. Se sai alkunsa Aasiasta, missä muoviroskaantuminen on erityisen suuri ongelma, ja toimii nyt ympäri maailman. Helsinki on Itämeren alueen ensimmäinen Plastic Smart City. Verkoston kaupungit sitoutuvat vähentämään ja ehkäisemään muoviroskaa sekä muovin käyttöä, luomaan tavoitteelleen realistisen suunnitelman sekä toteuttamaan sen. Nämä lupaukset eivät ole pikkujuttuja. Vaikka sitoutuminen ei muuta kaupunkien muoviroskamääriä tai muovin käyttöä kertaheitolla, on aito ja kunnianhimoinen pyrkimys kohti parempaa arvokasta ja oikeastaan ainoa tie muutokseen.   

YK:n luotsaamissa kansainvälisissä muoviroskaneuvotteluissa taas sorvataan paraikaa sopimusta, jonka tavoitteena on laatia säännöt koko muovin arvoketjulle aina tuotesuunnittelusta jätehuoltoon. Neuvottelut eivät ole olleet mikään läpihuutojuttu vaan vaativat edelleen paljon työtä. Muovista on tullut niin tärkeä osa ihmisen arkea, että sen vähentäminen vaatii ponnisteluja ja painetta.   

Ja pessimisteille tiedoksi, muoviongelman ratkaisemiseksi myös kansalaisilla ja yksilöillä on tärkeä rooli. Päättäjiä on vaadittava laittamaan muovisaaste kuriin, niin paikallisella, valtakunnallisella kuin maailmanlaajuisella tasolla. WWF:n hiljattain julkaiseman raportin mukaan 85 prosenttia ihmisistä haluaa maailmanlaajuisen kiellon muovisille kertakäyttötuotteille. YK on juuri niin vahva kuin sen jäsenmaat ja niiden kansalaiset päättävät sen olevan. Oman äänesi sitovan muoviroskasopimuksen puolesta pääset antamaan allekirjoittamalla vetoomuksemme täällä.   

Myös roskien keräämisestä on hyötyä, sillä kerran luontoon päädyttyään roska ei sieltä itsestään häviä. Jokainen kerätty muoviroska on yksi muovinpala vähemmän esimerkiksi meressä, lintujen pesässä tai kalojen vatsassa. Yhdessä ystävien tai naapureiden kanssa järjestetyt roskatalkoot tuovat puhtaamman luonnon lisäksi osallistujilleen hyvän mielen.   

Entä mitä minä itse sitten aion tehdä? Aion edelleenkin kerätä roskia. Lisäksi aion olla ostamatta ainoatakaan take away -kahvia kertakäyttömukissa. Kaadan kahvin termosmukiini ja ihailen se kädessäni kevään etenemistä luonnossa. Termoksessa on sekin etu, että siinä kahvi säilyy kuumempana pidempään.   

Muutos ei tapahdu kertarysäyksellä vaan koostuu lukemattomista pienistä ja suurista teoista.  Jokaista niistä – ja meistä – tarvitaan.